Kunnanjohtajan blogi

Kiitos sotiemme veteraaneille. Itsenäisestä isänmaasta.

Suomi täyttää tänään 99 vuotta. Kuluvan syksyn aikana olemme havaintojeni mukaan pohtineet itsenäisyyttä normaalia enemmän – lähinnä siksi, että elämme maamme 100-vuotissynttäreiden aattovuotta ja yhdellä jos toisellakin taholla jo kovaa vauhtia valmistelleet tulevaa juhlavuotta.

Itsekin, omassa henkilökohtaisessa arjessani itsenäisyys ja suomalaisuus ovat olleet kuluvan syksyn aikana vahvasti läsnä.

Pidän matkustamisesta – käyn kylässä maailmalla niin usein kuin se suinkin on mahdollista. Haluan tutustua vieraisiin kulttuureihin ja nähdä maailmaa, oppiakseni suvaitsevaisuutta ja ymmärtääkseni erilaisuutta. Ja nähdäkseni Suomen ja suomalaisuuden myös vieraan kulttuurin näkökulmasta.

Tänä syksynä olen pysynyt aika pitkälti kotimaassa. Siksi että maailma tuli meille kylään.

Perheeni avasi ovensa meksikolaiselle vaihto-oppilaalle. 17-vuotias Hilda on asunut kuluvan syksyn luonamme. Opimme vajaassa neljässä kuukaudessa paljon – ennen kaikkea Suomesta ja suomalaisuudesta – vähemmän Meksikosta ja meksikolaisuudesta – jotakin toki näistäkin.

Opimme katsomaan maatamme, tapojamme ja yhteiskuntaamme hieman eri kulmasta kuin aiemmin. Me kaikkihan olemme sitä mieltä, että Suomi on ihan hyvä maa. Varsinkin olemme sitä mieltä näin itsenäisyyspäivänä. Kuluneen syksyn jälkeen olen itse vielä entistä vakuuttuneempi isänmaani hyvistä puolista.

Miksi näin?

Meillä Suomessa koulujen ja luokkien ovet ovat auki koko päivän. Meillä ei ole koulujen ikkunoissa kaltereita. Meillä lapset saavat koulussa lämpimän ruoan, ilman lipuketta, henkilötodistusta tai maksupolettia. Oppilaille jaetaan maksuttomat koulukirjat, opettajat ovat päteviä ja kouluissa on laaja kirjo erilaisia tukipalveluita – kuraattorista kouluterveydenhoitajaan. Meillä kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa – ja lähes kaikki meistä puhuvat äidinkielen lisäksi vähintään yhtä vierasta kieltä.

Suomessa 9-vuotiaat lapset pyöräilevät jääkiekko- ja tanssitreeneistä yksin kotiin, ilta yhdeksän aikaan. Koululaiset käyttävät itsenäisesti joukkoliikennettä. Meillä ei kidnapata tai ryöstetä lapsia koulumatkoilla.

Me osaamme pukeutua sään mukaisesti: Kesällä kuljemme nurmikolla paljain jaloin ja talvella ymmärrämme pistää pipon päähän ja lapaset käsiimme. Me suomalaiset osaamme uida, pyöräillä, hiihtää ja luistella.

Me pidämme kiinni siitä mitä on sovittu, olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Suomessa voimme jättää siivoojan tai kirvesmiehen kotiimme työskentelemään ilman valvontaa.

Me suomalaiset emme puhu emmekä pussaa. Mutta me osaamme olla kotosalla hiljaa ahdistumatta ja uskallamme mennä alasti saunaan meille vieraiden ihmisten kanssa.

Suomalainen uskaltaa mennä metsään ja pulahtaa järveen uimaan. Me syömme puhdasta hyvää ruokaa – usein ihan omin käsin kerättyä tai poimittua, suoraan metsästä.

Meillä opiskelijat saavat yhteiskunnalta rahaa opintojensa suorittamiseen. Meillä kerjäläiset ja kodittomat, katulapset ja narkomaanit puuttuvat lähes tyystin katukuvasta.

Kaiken tämän ja monta muuta asiaa olen kuluvan syksyn aikana nähnyt ja tajunnut aiempaa selvemmin. Meksikossa tai monessa muussa maassa edellä mainitut asiat ovat kaikkea muuta kuin itsestäänselvyyksiä tai arkipäiväisiä asioita.

Me olemme rakentaneet 99 vuodessa huikean hienon hyvinvointiyhteiskunnan. Syystäkin valmistelemme ensi vuodelle upeaa 100-vuotis juhlavuotta. Meillä on syitä iloita ja olla ylpeitä isänmaastamme.

Suomi on hyvä maa.

Hyvää itsenäisyyspäivää.


,


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0

Kommentit on suljettu.