Blogit Kunnanvaltuutettujen Blogi

Harri Hatakka: Kesäinen tervehdys Pohjois-Kormun suoalueilta!

Kesä on lopultakin alkanut huolimatta myöhäisestä keväästä, joka aiheutti maanviljelijöille kylvöjen myöhästymisen pahasti. Nyt kuitenkin on Juhannus, tuo keskikesän suuri juhla käsillä ja on aika nauttia Suomen suvesta. Syksyllä vasta näemme millainen satovuosi tästä tuli.

Itselläni on alkukesä ollut jälleen hyvin karjalainen. Teimme sukuseuran retken pakkoluovutettuun Karjalaan, erityisesti isäni kotikylään Antrean Liikolassa. Hartain mielin laskimme kukkatervehdyksemme Jääsken kirkon ja hautausmaan muistokiville, Antrean kirkon raunioille ja sankarimuistomerkille sekä Ihantalan vuoden 1944 torjuntataistelujen muistomerkille. Kesä oli Kannaksella ehkä viikon tai kaksi edellä siitä, mitä se on täällä Etelä-Suomessa. Kukat, sireenit, pihlajat ym. kukkivat ja käet kukkuivat. Aurinkoinen ilma saatteli meitä sekä Antreassa että Viipurissa ja huolimatta tuulisesta säästä täytyi talviturkki heittää Kaijärven leppeisiin aaltoihin.

Liikolan kylä lepäsi edelleen ”ruususen untaan” vain muutamien venäläisten viettäessä vapaapäivää Saarijärven rannalla. Tuttavaani, kylän ainoaa asukasta Juria perheineen emme nyt tavanneet. Ennen niin hedelmälliset pellot kasvoivat heinää ja niittykasveja ja ajatus sodan mielettömyydestä sekä tämänkin alueen turhasta menettämisestä sekä sukujemme evakkomatkoista oli mielessä päällimmäisenä kuten jo 26 vuotta sitten käydessämme täällä ensi kerran. Viipurissa puolestaan on viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut kehitystä ja vanhoja rakennuksia on alettu peruskorjata, uusia rakentaa sekä kaupunki on muutenkin siistiytynyt.

Karjalaisia Kesäjuhlia puolestaan vietettiin Hyvinkäällä viikko ennen Juhannusta ja ohjelmaa oli moneen makuun sunnuntain päiväjuhlan kruunatessa viikonlopun. Juhlakulkueen kulkiessa kaupungin läpi oli kunniakasta kantaa Karjalaisseurojen Etelä-Hämeen piirin lippua, kun airueina olivat Lopen ja Hausjärven karjalaisseurojen edustajat, edellä kulki Riihimäen edustaja kantaen piirin nimikylttiä ja perässä tulivat alueen seurojen liput Riihimäen, Hämeenlinnan ja Forssan ympäristöjen seutukunnilta omassa lippulinnassaan. Mieltä nostatti viikonlopun aikana paitsi suuri osanottajamäärä, myös uusiutunut, mielenkiintoinen ohjelma ja nuorten karjalaisjuuristen iso joukko sekä lukuisien eri puolelta Suomea saapuneiden tuttavien tapaaminen. Perinne elää.

Muuten alkukesän vähä vapaa-aika on kulunut metsässä kuhkiessa, sillä olen istuttanut metsääni uusia kuusen- ja koivuntaimia. Kukaan ei tosin tiedä, kuka ne joskus vuosikymmenten kuluttua kaataa, mutta näinhän meillä Suomessa on tapana. ”Metsää älköön hävitettäkö”, todettiin jo ammoisina aikoina.
Ahertaessa iltaisin ja viikonloppuisin metsissä ja vainioilla kulkevat ajatukset omia ratojaan. Itselläni on myös sellaisia suomalaisia tuttavia, jotka asuvat mm. Ruotsissa, Saksassa, USA:ssa ja Thaimaassa ja onpa joitakin tuttavia ollut erilaisissa kehitysaputöissä Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. Lisäksi minulla on ilo tuntea muutamia ihmisiä Virosta, Latviasta ja Venäjältä. Heitä ja heidän sekä sukujensa tarinoita ajattelemalla on omakin katsantokantani hieman muuttunut, ehkäpä myös iän ja kokemuksen karttumisella on ollut oma osuutensa.

Maailma Ukrainan ym. kriiseineen, ilmastonmuutos ja eri ihmiskohtalot ovat saaneet asettamaan omat ongelmamme täällä Lopella mielestäni oikeaan mittakaavaan. Me tulemme täällä Suomessa nostamaan taloutemme jälleen kuntoon ja näin tulee tapahtumaan myös täällä kotikunnasamme. Ei ole mitään syytä ”pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päällensä”. Tai kuten Väinö Linnan mainiossa Tuntematon sotilas -teoksessa sanotaan ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan!”

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille loppilaisille sekä loppilaisten ja Lopen ystäville aurinkoista kesää. Kerätään voimia taas tulevia syksyn ja talven koitoksia varten.

Harri Hatakka


,


OLIKO SISÄLLÖSTÄ APUA?

Kyllä 0 Ei 0 Kyllä 0 Ei 0

Kommentit on suljettu.